Avainsana: Teollinen

Suunnittelu ei ole vain olemassa sinänsä - muotoilu heijastaa yhteiskuntaa. Tämä koskee tanskalaista klassista muotoilua 1950- ja 1960-luvuilta sekä tanskalaista muotoilua uudella vuosituhannella. Kun yhteiskunta muuttuu, muuttuu myös sen muotoilu. Nykypäivän muotoilukonseptia on laajennettu tavalla, jota ei voida ajatella aikaisempien sukupolvien suunnittelijoille. Kehitys on tapahtunut maailman muuttuessa uuden tekniikan, uuden talouden, uusien vaatimusten ja uusien mahdollisuuksien myötä. Aiemmin pidimme muotoilua yksinomaan tuotteiden muotoiluna. Näin ei enää ole. Tuotteet ovat kuitenkin edelleen suunnittelun kulmakivi, ja seuraavissa kohdissa tanskalainen muotoilu esitetään sekä tuotteiden että niiden takana olevien suunnittelijoiden pohjalta. Tanskalainen graafinen suunnittelu ja viestintä on erillinen luku, joka esitellään myöhemmin.

"Sankarillinen" aika

Nykyään tanskalainen muotoilu kukoistaa. Uusi sukupolvi on saanut perspektiivin klassiseen aikaan. Nuoret suunnittelijat suhtautuvat tienraivaajiin kunnioittavasti - mutta pystyvät seisomaan omilla jaloillaan. Tanskalaisen muotoilun esittely on aloitettava läpimurrollaan kansainvälisellä näyttämöllä toisen maailmansodan jälkeen. Onnekas yhdistelmä sisäisiä ja ulkoisia olosuhteita johti kulta-aikaan, jolloin tanskalaiset huonekalut saavuttivat erityisen menestyksen, mutta hopea, keramiikka, lasi ja tekstiilit kokivat myös hedelmällisen ajan. Läpimurto, kuten klassinen tanskalainen, voi tapahtua vain, jos lahjakkuus on käytettävissä.

Ja se oli! Lahjakkuus ei kuitenkaan riitä - kykyjen menestymiseen ja kehittymiseen tarvitaan erityiset kasvuolosuhteet. Kolme asiaa olivat erityisen tärkeitä tanskalaisen muotoilun menestyksen kannalta sodanjälkeisenä aikana. Ensimmäinen oli Tanskan myöhäinen teollistuminen. Elävien korkealaatuisten käsityöperinteiden annettiin kehittyä hitaasti ja vähitellen teolliseksi tuotannoksi, jota aikanaan arkkitehdit ja pääkaappien valmistajat seuraavat tarkasti.

Toinen oli maailman halu nähdä ja kokea jotain uutta sodan jälkeen, joka oli jättänyt suuren osan Euroopasta raunioiksi. Tanskalaiset vaaleat puuhuonekalut, joissa on viitteitä pohjoismaiseen luontoon ja ulkonäkö, joka joskus perustui klassisiin huonekaluihin, mutta ilman entisten aikakausien tyylielementtejä, saivat pian jalansijaa kansainvälisesti. Kolmanneksi tanskalaisessa muotoilussa oli tilaa individualisteille. Tämä suuntaus alkoi näkyä 1930-luvulla, kun arkkitehti ja kriitikko Poul Henningsen tutki yhteiskuntaa ja kiihtyi vapauden, yksilön kunnioittamisen ja demokraattisen, humanistisen elämänkatsomuksen puolesta, mikä oli tuolloin Pohjoismaissa melko epätavallista. Nämä asenne tuli vähitellen yleisesti hyväksytyksi Tanskassa.

Maaperä oli siten lannoitettu, kun suurimmat kyvyt ilmestyivät. Lahjakkuuksille annettiin niin sanotut vapaat kädet, ja arkkitehdit ja huonekalusuunnittelijat löysivät innostuneita yhteistyökumppaneita päällikönvalmistajien ja muiden pienten tuotantoyritysten joukossa. Huonekalukoulun perustamisella Tanskan kuninkaalliseen kuvataideakatemiaan oli merkittävä osa huonekalusuunnittelun kehittämisessä. Täällä professori Kaare Klint edusti funktionalismia tutkimalla ihmisten ja esineiden välisiä suhteita. Klintillä on ollut suurempi vaikutus tanskalaisiin huonekalusuunnitteluihin kuin millään muulla suunnittelijalla. Hänen näkemyksensä huonekalujen muodosta ja toiminnasta ovat vaikuttaneet useisiin tanskalaisten suunnittelijoiden sukupolviin ja vaikuttavat niin edelleen. Siitä huolimatta tanskalaiset pysyivät hieman skeptisissä funktionaalisuudessa, jolla ei siten koskaan ollut täydellistä läpimurtoa. Hans J. Wegner kunnioitti Klintin lähestymistapaa, mutta löysi itselleen polun. Kuten monet muut tuolloin olleet huonekalusuunnittelijat, Wegner koulutti kalustevalmistajaksi ja yhdisti ainutlaatuisen käsityötaidon ainutlaatuiseen muototajuun, mikä johti sarjaan tuoleja, joita monet pitävät ylittämättöminä.

Osuuskunnan FDB-huonekalusuunnittelustudion johtajana Børge Mogensen suunnitteli huonekalusarjan keskimääräiselle tanskalaiselle perheelle. Se oli yksinkertainen ja kestävä, ja se voitiin yhdistää perheen tarpeiden mukaan. Lisäksi Mogensen suunnitteli useita tyypillisiä tuoleja, jotka ovat edelleen tuotannossa, mukaan lukien espanjalainen tuoli.

Toinen individualisti oli Finn Juhl, joka edusti taiteellista vapautta omalla idioomillaan ja tuoleillaan, jotka olivat samalla harmonisia veistoksia ja perinteisiä istuinkalusteita. Samaan aikaan teollistettua huonekalujen valmistusta kehitettiin Yhdysvalloissa, missä tunnetuimpia tuotteita olivat Charles Eamesin valetut puu- ja teräsputket. Eamesin tuolit inspiroivat Arne Jacobsenia suunnittelemaan maailmankuulun muuratun tuolin taivutetusta, laminoidusta puusta vuodelta 1952 - Tanskan ensimmäinen esimerkki teollisesti valmistetusta tuolista sanan todellisessa merkityksessä ja täysin kansainvälisen huonekalutrendin tuottaman mukaisesti. Arne Jacobsen tunnustettiin jo arkkitehdiksi, etenkin ulkomailla, mutta nyt hänestä tuli yhtä kuuluisa huonekalusuunnittelijana.